Wainamoisen Matkat

‹ Takaisin

 14.-16.2025

 

    Laila ja Pekka merta edempänä                              

 

 

Suomen retkiluisteijoihin liityttyämme saimme himoitsemamme yhteydet jääraportteihin. Havaitsimme, että "merta edemmäs kalaan" suunnatessamme löytäsimme uutta ja jännittävää tutkimista. 

 

Lähdimme perjantaina kohti Uudenkaupungin yläpuolella sijaitsevaa makeanvedenallasta. Emme tutkineet sääennusteita turhan tarkkaan, sillä olimme varanneet mökin kahdeksi yöksi ajatuksena nauttia joka tapauksessa takkatulesta ja saunan lämmöstä. 

 

Saavuimme Pine tree Cottagen Blue cabinille juuri sopivasti hetkellä, jolloin sininen värjää päivän valon muuttaen sen hitaasti tummaksi pimeydeksi. 

Viikon tohinoista rauhoittava sauna ja hiljaisena ympäröivä metsä takasivat syvät ja palauttavat unet meille molemmille. 

 

 

Valkoinen harmitus

 

Lauantaiaamuna kaunis valkoinen maisema toivotti meidät tervetulleiksi Pyhämaahan. Kävin laittamassa auton lämmittimeen ja samalla puhdistin arviolta 10 senttimetrin paksuisen lumikerroksen auton päältä. Onneksi lumi oli pehmyttä ja kuivaa pakkaslunta. Lämpömittari näytti - 11°C. 

 

Keli näytti erittäin hyvältä, jos puhuisimme hiihdosta. Aamupalan jälkeen suuntasimme autolla 10 kilometrin matkan yhdelle Velhonveden uimarannoista. Samalta paikalta oli retkiluisteijoiden ryhmä lähtenyt aiemmin aamulla. 

 

Hieman harmistuneina laitoimme luistimet. Olin jännittynyt, sillä lunta oli jäällä niin paljon. Aamun ryhmän jäljet luikertelivat pitkin järven selkää. Lähdimme samaan suuntaan kohti länttä. Havaitsin pian, että paksusta lumesta huolimatta luisteleminen oli mahdollista. Tuuli oli myötäinen ja aurinko ilmestyi iloksemme. Eteneminen oli helppoa ja jännittyneen harmistunut olo haihtui myötäisen tuulen mukana kauas, kenties avomerelle ja Ruotsiin saakka. Hah!

 

 

    

 

 

 

 

 

 

Etenimme rauhallisesti, otin matkalta useita valokuvia, lumiluistelun tunnelmia. Seurailimme löyhästi retkiryhmän jälkiä ja parin tunnin jälkeen näimme heidät vastakkaiseen suuntaan luistelemassa Suutinrauman pohjoisreunaa. Jatkoimme länteen ja tulimme tietämättämme Vintrin laavulle. Ennen sinne saapumista, Laila kertoi olevansa ruokatauon tarpeessa. Sanoin, että jatketaan tämän lahden pohjaan. Saavuimme siis Vintrin laavulle ja haistoin savua. Nopeasti otin luistimet jaloista ja kipitin kotamaiseen laavuun. Ilokseni näin tulen vielä palavan, lisäsin heti kaksi jäljellä ollutta puuta ja kävin liiteristä lisää. Kiitos retkiluisteluryhmän saimme syödä avotulen lämmittäessä ja ilostuttaessa meitä. 

 

Laavulta palasimme samaa reittiä takaisin avonaiselle jääalueelle. Jätimme hyvästit ryhmän jäljille ja koukkasimme Vähä-Peurasaren rantaa Isoon-Peurasaareen ja edelleen itään Velhoveden vastakkaista rantaa. 

 

 

                                                                                                     

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Velan maksu aika

 

Olimme nautiskelleet tähän asti myötäisestä ja korkeintaan hennosta sivuvastaisesta. Nyt käännyimme itään ja reipas vastatuuli teki etenemisestä todella raskasta. Seuraavat kolme kilometriä olivat hiihtotermein "työmiehen" olosuhteet. Tuuli laski lämpötilaa ja välillä pysähdyimme lämmittelemään jäätyneitä poskia ja nenää.  Saavuimme taisteluluistelun jälkeen Pahalahteen. Jatkoimme hieman suojaa saaden etelärantaa yhä vain itää kohden. 

 

Elkkyistenpuhtilahden edessä olevien kapeiden saarien kohdalla päätimme suunnata vastarannalle, takaisin omille jäljimmelle. Se oli hyvä veto. Tuuli oli pohjoispuolella vähäisempi ja viimeiset kilometrit sujuivat hiukan helpommin. Minulla oli tosin suuria vaikeuksia siteiden alle takertuvasta lumesta. Mono ei päässyt liukuvaiheessa kiinni siteeseen vaan vääntyi sivuun. Olin kaatua monen monituista kertaa. Erikoista, oli kuitenkin selvästi pakkasen puolella ja kuiva tuuli piti kosteuden poissa. Koko vastatuuliosuuden olimme ns. hiihtoluistelleet sauvoja hyödyntäen, nyt päätin jatkaa pelkällä tasatyönnöllä retken loppuun saakka. 

 

Uimarannalle päästyämme arvioin olleemme jäällä 4 ja puoli tuntia. Kilometrejä kertyi reilu 20. Pidimme alkumatkasta runsaasti kuvaus- ja muita taukoja, mutta silti luisteluaikaa kertyi ainakin 3 ja puoli. Tuo kertoo kuinka hitaasta kelistä oli kysymys. Rankka mutta antoisa aurinkoretki oli  juhlava kokemus ja uusien paikkojen tutkiminen on aina jännittävää.

 

 

 

 

              

 

 

 

Kuivapuku pullistelua

 

Illalla saunoimme ruhtinaallisen kauan eli useita tunteja. Ennen saunaa kävimme kuitenkin testaamassa uusia välikuivapukuja. Vuokrattavat mökit sijaitsivat pienen lammen ympärillä. Meidän mökin kohdalla oli laituri ja pumppu, joka piti lampea auki usean neliön alalta. 

Menin meistä ensin avantoon, se oli epätodellinen ja hämmästyttävä kokemus. En tuntenut kylmää ja sen lisäksi puku kellutti niin hyvin , että jäälle nouseminen oli helpompaa kuin parketilta matolle ryömiminen. Hyppäsin jään reunalta takaisin veteen, sillä en voinut uskoa tilannetta todeksi. Toisen kerran käytin jäälle nousussa naskaleita ihan vain harjoittelun vuoksi.

Laila meni vuorostaan veteen ja totesi samat asiat. Saimme kuivapukujen testaamisesta haluamaamme varmistusta ja turvallisuutta tuleviin luisteluihin. Suosittelen sitä kaikille jäällä liikkujille.