Wainamoisen Matkat

‹ Takaisin

Yöretki PURUNPÄÄ , kevät 2024

 

 

 

Tuuli kylmästi mereltä , mutta iltapäivän aurinko lämmitti mukavasti, kun otimme ensi askeleita kohti Purunpään Långvik Uddenin kärkeä.  Täyteen sullottu rinkka painoi ikävästi tottumattoman hartioita. Mukaan oli varattu monipuolisesti eväitä ja varusteita kylmää kevätyötä ajatellen. Seuraavan vuorokauden vietimme Purunpään niemen ainutlaatuisessa maastossa.

 

Lähdimme liikkeelle Söderlångvikin kartanolta,  jonne jätimme auton. Parkkitilaa on kartanon alueella runsaasti. 

Nykymuotoisen ulkonäkönsä kartano on saanut sen vuonna 1927 ostaneen Amos Anderssonin toteutuksella,  Arkkitehti W. G. Palmqvistin piirustusten pohjalta. Rakentaminen toteutettiin 1934–1935.

 

Seurasimme alkuun valkoisilla neliöillä merkattua reittia kohti kartanon laavua.  Puolentoista kilometrin jälkeen suuntasimme karuille kallioille, jotka ovat yksi tämän seudun hienouksista.  Jyrkästi mereen putoavat, mutta päällisiltään tasaiset ja helposti käveltävät kalliomäet ovat hurmaavan kauniita. Harvapuustoinen, kitukasvuinen mäntyvaltainen mäkialue muistuttaa karuudessaan pohjoisen havumetsävyöhykkeen viimeisiä saarekkeita. 

 

Leiriytyminen

 

Reilun kahden tunnin kävelyn jälkeen. saavuimme Purunpään itäisen niemen kärkeen. Haoimme pitkän aikaa sopivan suojaisaa paikkaa teltalle, sillä tuuli oli todella voimakasta ja vähintäänkin raikasta.  Matala terävästi leikattu jyrkänne tarjosi riittävän suojan ja pystytimme teltan lähes tasaisen puhtaalle kalliolle.  

 

 

 

Heitimme makuupussit ja täytetyt alustat telttaa ja painuimme 100 metrin päässä kimaltavalle merelle. Ajatuksena oli käydä uimassa. Jäätävältä tuntunut pohjoistuuli ja Purunpään sijainti ulkosaariston reunalla piti huolen, ettemme viipyneet vedessä liian pitkään. Vesi oli horror hyytävää. Mutta kuten aina kastautumisen jälkeen olo oli taivaallisen hyvä. Hetken tuulikin tuntui vaihtuneen suven kuiskeeseen. 

 

Auringon viimein painuessa vastapäisen Purunpään niemen korkeimman kohdan Glasbergetin  taakse, kokkasimme kuumaa vettä. Retkiruokapussi + kuuma vesi = nälkään maukasta muonaa. Yksittäinä kertoina nämä valmiit pussit maistuvat hyvin. Useita päiviä peräkkäin ne kaikka alkavat maistua samalta. Yhden yön retken tarjontaa täydensivät juustot, kuivakinkut ja tuore rieska. Vesi ja rommi ruokajuomina. 

 

Yöllä havahduimme matalaan rytmiseen jumputukseen. Aamulla tutkimme karttaa

ja epäilimme äänten tulleen 1,5 km päässä sijaitsevalta Villa Sundvedjalta.

Siellä lienee vietetty häitä tai muita karkeloita. 

 

Myöhemmin yöllä Lehtopöllä sulostutti kaartelemalla ja ääntelemällä hauskalla tavallaan. 

Kyseinen yö oli etelä-suomea myöden todellinen Revontuliyö. Emme asiasta harmiksemme tienneet, sillä tuolla pimeällä mäellä olisimme varmasti voineet ihastella taivaan tulia.

 

 

Salmen ylitys

 

Aamupalan ja leirin purkamisen jälkeen laskeuduimme meren ääreen keltaisin neliöin merkatulle reitille. Reitti on kokonaisuudessaan 18 km pitkä ja sisältää runsaasti avonaisia kallioisia mäkialueita.

Reittiin kuuluu vesistön ylitys niemeltä toiselle siihen varatuilla soutuveneillä. Veneitä on kaikkiaan kolme. Retkeilijän tulee aina varmistaa, että yksi vene on molemmilla puolilla lahtea. Lisätietoja reitistä visitkemiönsaari- sivustolla.

 

Ennen vesistön ylitystä kätkimme rinkat. Halusimme tehdä Purunpään puolella nopeampirytmisen juoksu-kävelyharjoituksen. Otimme tältä rannalla olleista veneistä toisen ja soudimme vastarannalle. Seurasimme keltaisia merkkejä aluksi aivan Purunpään kärkeen, Krogaruddeniin saakka. 

 

 

 

 

 

 

Krogarudden

 

 

 

 

 

Purunpään uloin niemeke Krogarudden on saanut nimensä siellä sijainneesta krouvista. Krouvi palveli viereisen Jungfrusundin merireitin kulkijoita vuosina 1642–1720.

Osa merimatkaajista odotti sopivaa laivaa useita viikkoja. Aikansa kuluksi he raapustivat  kallioihin tekstejä ja numeroita. Tälläinen kiireettömyys tuntuu nykyihmisenä mahdottomalta, mutta viehättävän kiehtovalta.

Vietimme taukoa erään kaiverruksen äärellä merta äänettöminä tuijottaen. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Glasberget

 

 

 

 

 

Matka jatkui rantaviivaa seuraten, kunnes käännyimme ylämäkeen ja kohti Glasbergetiä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mahtava kalliokukkula nousee merestä ylväänä. Huipulle kipuaminen palkitsi. Upeat maisemat Saaristomeren kansallispuistoon ja yli kaukaisuuteen avautuivat hikisilmin pakertaville. 

 

 

 

 

 

 

 

Lohkareluolasto 

 

 

 

 

 

 

 

Glasbergetistä oikaisimme itään takaisin soutuveneille. Löysimme kätkemämme rinkat ja jatkoimme viistosti ylämäkeen kirjaimellisesti raskaalla askeleella kohti Sundvedjan laavua. Kilometrin kuljettuamme osuimme jännittävään valtavien kalliolohkareiden muodostamaan "luolastoon".  Pyörimme ja kurkistelimme kivien ja kallioseinien rakoihin. Osaan rohkaistuimme ryömimään ahtaanpaikankammoa uhmaten. 

 

Oikaisimme merkatun reitin tekemän mutkan kiipeilemällä lohkareiden lomasta ylös tasaiselle kallioalueelle. 

Alue näyttää samankaltaiselta joka suuntaan. Sekosin suunnissa ja ajauduimme aivan liikaa itään ja reilusti sivuun kohteenamme olleesta laavusta. Väsymys alkoi painaa ja päätimme jättää laavulla vierailun toiseen kertaan. Oikaisimme yli kallioiden ja törmäsimme karttaan merkkaamattomaan vesistöön. Olin aivan ihmeissäni, kun saavutimme Söderlångvikin rantapolun.

 

Juomavesi oli loppunut molemmilta. Suu kuivina saavuimme autolle. Onneksi olimme jättäneet juotavaa autoon. Kiivaasti hörpimme vettä ja hedelmämehua. Söderlångvikin terassi oli houkutteleva, mutta meidän piti kiirehtiä ystävämme syntymäpäiville Perniöön.

 

Seuraavalla kerralla tutustumme Kartanon herkkuihin.!!!