‹ Takaisin

 

 

 

Sierra de Guadarrama - Kastilian rajavuoret 

 

Vuoristojuna lähti nousemaan Cercedillan kylästä ylemmäs vuorille. Istuimme lähes tyhjässä vaunussa ja tiirailimme kiihtyneinä molempien puolien ikkunoista. Junan kolmessa vaunussa oli meidän lisäksemme kymmenkunta muuta matkustajaa. Juna mutkitteli jyrkässä korkeita mäntyjä kasvavassa rinteessä. Kolinaa, pauketta ja kiskojen kirskettä. Tunnelma oli haltioituneen kiihkeä.

 

 

 

 

        

 

 

 

 

Reilun puoli tuntia matkattuamme nousimme pois Navacerradan laskettelukeskuksessa.  Oli aivan hiljaista. Korkeat rakennukset säestivät maisemaa taustallaan Bola Del Mundo ja Siete Picos vuorenhuiput.

 

Noista jälkimmäiselle teimme "tutkimusmatkan". Harhailimme hetken tässä nyt autiossa laskettelupaikassa. Kesäisin tälläiset keskukset vaikuttavat alakuloisilta ja masentuneilta. Talvisin tämä paikka on yksi madrilaisten suosituimmista paikoista lasketella suksilla, laskea mäkeä kelkoilla ja patikoida kauniissa lumimaisemissa. Alue tarjoaakin runsaan polkuverkoston patikointiin ympäri vuoden. Madridista tänne on noin 60 kilometriä. Matkan voi tehdä omalla autolla, bussilla tai paikallisjunalla ja loppu vuoristojunalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nousimme mäntymetsässä kohti ensimmäistä Siete Picoksen huippua. Huiput ovat järjestykseltään lännestä itään:

 

Seventh Peak, 2.138 m.

Sixth Peak, 2.117 m.

Fifth Peak, 2.107 m.

Fourth Peak, 2.088 m.

Third Peak, 2.094 m.

Second Peak, 2.089 m.

 

Viimeinen Majalasna Peak, 1.933 m. sijaitsee hieman lounaaseen Second Peakista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tarkan reitin löytäminen oli vaikeaa. Sinne tänne ystävälliset vaeltaja olivat laittaneet pieniä kiviä keoiksi, niiden seuraaminen helpottti kulkuväylien löytämistä hyvin kivikkoisessa rinteessä. 

 

Saavuimme ylös puuttomalle alueelle. Edessämme avautui mykistävän kaunis maisema. Vuorijonon huiput ovat kuin muinaisten taiteilijoiden luomuksia. Pyörereunaisiksi hioutuneita suuria monenmuotoisia kiviä päällekkäin ladottuna. Kivistä oli nähtävissä kasvoja, hahmoja, eläimiä yms jännittävää. Harvat sitkeäkaskuivuiset havupuut täydentävät maagista maailmaa. Niiden oksat sojottavat kaikki samaan suuntaan, kuin osoittaen jotain kiinnostavaa, joka ei meille kuitenkaan selviä. 

 

Kuvasimme kaikkea ja jokapuolelta. Olimme hyvin innostuneita ja salpaantuneita tämän paikan upeudesta. Tälläistä emme olleet aiemmin koskaan nähneet.  Kiivaimman kuvausinnon laannuttua, haimme tuulettoman paikan ja nautimme retkieväistä. Katse lepäsi kauas Sierra de Guadarraman kansallispuistoon.

 

          

 

 

 

 

 

Jatkoimme vuorijonon päätyttyä jyrkästi alas. Saavutimme tien, mutta juuri ennen tietä täytimme juomapullot yhdestä alueen lähteistä. Raikas kylmä vesi maistui herkulliselta janoisille vaeltajille.  Hölkkäsimme tietä pitkin Puerto de la Fuenfriaan, joka on kahden korkean vuoren välinen sola. Täältä on kuljettu aikoinaan Segoviasta Madridiin ja päinvastoin. Kulkureittiämme risteävä vanha tie on ollut myös roomalaisten reitti pohjoiseen. Hieman alempana rinteessä on jäljellä roomalaisten kivistä rakentamaa tienpohjaa. Oli kutkuttavan kiihottavaa ja merkityksellisen tuntuista miettiä kauas menneisyyteen: kuinka kauas Rooman valta ylsikään.

 

Koukkasimme vielä Peña del Aguilan kautta. Näköalahuippu: 2038 m. Täältä oli yksi parhain näkymä Sierra de Guadarramaan: la Mujer Muerta, Peñalara, Siete Picos, Peñota, jne.

 

 

 

 

 

Aloitimme hurjan laskun kohti Cercedillaa. Laskeuduimme mutkittelevia polkuja yli 800 metriä alempana sijaitsevaan kylään. Aikaa oli kulunut tässä vaiheessa kokonaisuudessaan lähemmäs kuusi tuntia. Jalat olivat muussia, etureidet huusivat armoa jyrkässä ja irtokivisessä rinteessä. Vältyimme kaatumisilta vaikka muutamia kertoja liukastelimmekin kivien lähtiessä pyörimään kenkien alla.

 

Melkoisella tarkkuudella vietimme reitllä seitsämän tuntia. Taukoja ja kuvausta tunti.  Hieno, kaunis, vaikuttava, majesteetillinen reitti ylhäällä. Alempana jylhä mäntyjen kansoittama kalteva metsä. Lähellä kylää vehreää lehtikasvustoa.

 

Täällä liikkuessa ei aina tarvitse valita näin pitkää reittiä. Alue tarjoaa monipuolisia haasteita ja näkymiä. Polkuverkosto on laaja ja vuoristojunan käyttö mahdollistaa huippualueen saavuttamisen suhteellisen vähäisellä vaivalla.  Kesällä ylhäällä on lämmin, mutta vuoristoalueen ollessa kyseessä, nopeisiin säänvaihteluihin on varauduttava asianmukaisella vaatetuksella. Toisin sanoen turvaa kovaa tuulta ja sadetta vastaan.